Tiivistelmä Martti Lehtisen puheesta Harry Lilienkampfin muistotilaisuudessa 20.9.2019.

 

Rakkaat Harryn omaiset, ystävät ja työtoverit. Minä olen Martti Lehtinen, Harryn ystävä ja kollega.

Tahdon tuoda esille muutamia muistoja arjesta ja juhlasta, ystävyydestä ja ammattiveljeydestä.

Harry opiskeli ravintolakoulu Perhossa 1964 – 1965 kokiksi. Harry työskenteli 21 vuotta helsinkiläisravintoloissa mm. Viidenpennin krouvissa, Seurasaaren ravintolassa, Hotelli Haagassa, Ravintola Sillankorvassa, Hotelli Helsingissä ja Hotelli Vaakunassa. Suurimman osan aikaa hän oli keittiömestarina ja keittiöpäällikkönä.

Kuulin ensimäistä kertaa Harrysta, Ravintola Sillankorvaan ravintolapäälliköksi siirtyneen Marskin keittiöpäällikkö Raimo Riihelän kautta. Hän oli ollut parin vuoden ajan esimieheni, ollessani kokkioppilaana ja kokkina Marskissa. Jälkeenpäin muisteltuna, samoihin aikoihin olin opissa puoliso Marja-Leenan johdolla, hän oli ohjaajani Hotelli Haagassa, jossa olin suorittamassa kokkioppilaan harjoittelua ravintolakoulu Perhosta.

Aika vierähti omalla kohdallani, kymmenen vuotta maailman merillä ja Ruotsissa. Avioliitto Mirja kanssa toi minut Äänekoskelle 1979. En muista tarkalleen vuoden 1985 ajankohtaa, jolloin ensimmäisen kerran luin yrittäjäpariskunta Lilienkampf’in tulosta yrittäjiksi uudistuneelle Hirvaskankaan Shell huoltamon yhteyteen rakennettavan ravintolan vetäjiksi. Tuli vuosi 1986, Harry ja perhe palasi kotimaakuntaan ja Äänekoskelle yrittäjiksi.

Tuohon aikaan itse työskentelin Jyväskylän Hotelli- ja ravintolakoulussa opettajana, jonka ansiosta minulla oli yhteyksiä paikallisiin keittiömestareihin mm. Hotelli Keurusselän Timo Waaramaan, hänen kanssaan pohdimme ottaa yhteyttä Harryyn tiedustellaksemme mahdollista keittiömestariyhdistystä Keski-Suomeen.

Kevättalvella 1987 poikkesin kotimatkalla Priimuksesta Hirvaskankaan Shellille tapaamaan Harrya, alkutervehdysten jälkeen esitin asiani Harrylle, johon hän vastasi asian olevan hieno ja kannatettava. Harry lupasi hyvän ajankohdan tultua ottaa yhteyttä silloisen Suomen Keittiömestariliiton puheenjohtaja Osmo Norhaan. Muutaman päivän kuluttua Harry kertoi Norhan ilahtuneen asiasta ja kehottaneen perustamaan yhdistyksen, johon Harry ryhtyi perusteellisella tarmokkuudella.

Keski-Suomen keittiömestariyhdistyksen perustava kokous järjestettiin Jyväskylän hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa 7.11.1987. Yhdistystä oli perustamassa 15 jäsentä, jotka valitsivat yhdistyksen puheenjohtajaksi sen perustamiseen suuresti vaikuttaneen Harry Lilienkampfin. Yhdistyksen kotipaikaksi päätettiin Jyväskylä. Yhdistys sai hyvän ”kodin” rehtori Saara Kotamäen luotsaamassa oppilaitoksessa, joka oli esimerkillinen ja edeltä käyvä oppilaitos yhteistyössä työelämään.

Harryn toiminta näkyi ja kuului kaikkialla mm. siten, että täällä ei ollut kiistoja oppilaitoksen ja yrittäjien keskuudessa, jollaista oli havaittavissa useissa muissa maakunnissa.

Itselleni ensimmäiset liittopäivät olivat Espoossa 1988, Harry ilmoitti hyvissä ajoin, että sinun, Martti on luennoitava etanoista, koska me Keski-Suomessa tiedetään niistä enemmän kuin muut mestarit. Todellinen yllätys tuli illallisella, kun jaettiin Cordon Bleu ammattikunnan tunnukset ja joukossa minut, Martti Lehtinen kutsuttiin lavalle. Harry, Osmo Norha ja SKL-hallitus oli junailleet asian. Vajaassa kahdessa vuodessa olimme luoneet perustan aktiiviselle keittiömestariyhdistykselle ja todelliselle ammattisisaruudelle ja -veljeydelle.

Keittiömestariyhdistyksen toiminta oli Harrylle sydämen asia, kokoonnuimme säännöllisesti kuukausittain. Lisäksi meillä oli erilaisia varainhankintatapahtumia, joista merkittävimpiä heinäkuiset Keuruun Markkinat, joista tässä muutamia mieleenpainuvimpia mm. salaattikastikkeen pullottaminen ja korkittaminen 20 koria eli 480 pulloa. Kaikki meni kaupaksi muiden tuotteiden ohella ja kukapa muu kuin Harry oli asioiden organisoija. Olvilla olivat ihmetelleet, että nyt ostaa tyhjiä puhtaita pulloja. Johon Harry tapansa mukaan leikkisästi kertoi ”perustan oman panimon”.

Ensimmäisillä markkinoilla Harry toi mukanaan moottorisahan, koska rakensimme myyntikojun itse laudoista ja pressuista. Kuinka ollakaan vaikka, kuinka moottorisaha ulisi ja vonkui, ei lankku katkennut.  Asia herätti suuresti ihmetystä niinpä Timo Waarama tuskastuneena tarttui pokasahaan kaverinaan virolainen kokki ja homma hoitui ja koju valmistui hyvissä ajoin. Päivän aikana pohdittiin moottorisahan käyttäytymistä ja mahdollista naulaan sahaamista, todellinen syy selvisi koko mestariremmille, että terä olikin väärin päin. Tästä opimme sen, että Harry kauppamiehenä oli tiedustellut markkinatelttaa Mikkelistä ”asevelihintaan” saimme oman teltan hieman yli silloista 1000 markkaa. Pokasahaa emme enää tarvinneet.

Tähän on vielä pakko muistella kuinka Hotelli Keurusselältä matka Hirvaskankaalle kesti melkein kuusi tuntia. Harry oli lainannut markkinatavaroiden kuljetukseen vanhemman pakettiauton, kun silloiseen Toyota-urheiluautoon ei sopinut paljon mitään. Tuo melkein kuusituntinen paluumatka sujui vain ykkösvaihteella ajaen ja tarinaa riitti. Tuolloin sain kuulla Harrylta kokemuksia sotalaiva Matti Kurjen purjehduksesta Atlantin taakse Montrealin maailmannäyttelyyn ja paluumatkan Reykjavikin vierailuun. Tuo Islannin vierailu toi myös Islannin lähelle Harryn sydäntä, hän ihaili pientä ahkeraa kansaa, joka asuu pohjan perillä. Siitä johtuen hän vieraili kaikilla Islannin NKF:n mestareiden kongressimatkoilla. Tämä vuosi 2019 toi poikkeuksen, Harry tunsi voimansa huvenneen, mutta hänen ajatuksensa riensi sinne matkalla olleiden mukana ja viestittäen päivittäin.

Moni muistaa varmaan sienitapahtuman kävelykadulla, tarjolla oli pasteijoita, sienikeittoa, sieninäyttely, Hammarin Markon Täplä koira, joka etsi metsässä kanttarellit. Mieliinpainuvinta näistä myyjäisistä oli innokkaat Priimuksen kokkioppilaat asiakaspalvelijoina. Tämäkin tilaisuuden tuntosarvina oli Harry, kokouksessa ehdotettiin 20 litraa sienikeittoa 500 kpl ohra-munapasteijaa ja 500 sienipasteijaa. Harry ehdotti luottavaisesti vähintään 50 litraa keittoa ja pasteijoita yhteensä 3000 kpl. Waaraman Timo tilasi pasteijat Keuruun leipurilta ja irvisteli Harrylle, että jos niitä jää niin saat kyllä syödä loput. Meillä oli lupa Kävelykadulla myydä kello 10 – 15 välisenä aikana. Kello 13. 30 pasteijat ja keitto olivat myytynä. Harri osasi pilke silmäkulmassa vitsailla koko mestariremmille.

Myyjäiset olivat suuri tulonlähde yhdistyksen toimintaan ja sen stipendirahastolle. Merkittävänä tukena myyjäisissä oli Harryn ja Marja-Leenan tuki raaka-aineiden järjestäjinä, toiminnan suunnittelijoina ja toteuttajina. Kaikki tuo tekeminen tuli sydämestä ja ilosta palvella ammattikuntaa.

Keski-Suomen Keittiömestareiden matka Ruotsin Pajalan markkinoille oli myös muistelun kohokohtia. Olimme yhteistyössä etananviljelijä Hans Ojan kanssa sopineet, että yhdistys tulee Harryn johdolla hoitamaan markkinoiden ajan Etanaravintolaa Pajalan keskustaan. Meitä oli kymmenkunta mestaria hoitamassa kolmen päivän ajan etanaravintolaa menestyksellisesti.

Suomen Keittiömestareiden liitto- ja talvipäiville sekä NKF eli Pohjoismaiden Keittiömestariliiton kokouksiin osallistuimme aktiivisesti vuosittain ja aina Harryn johdolla, milloin hupiarpajaisin, eri teemoin, mutta aina niin iloisena ammattikunnan asioiden vaalijana.

Veteraaneja arvostava Harry oli sydänjuuriaan myöten isänmaallinen. Tämä mieltä herkistävä muisto 1990- luvun alkupuolelta, olin kertonut Harrylle Sodankylän Sotaveteraanien laivaretkestä Äänekoskelta Viitasaarelle. Harry kysyi mistä ja mihin aikaan, mennään yhdessä tervehtimään, koska äitini ja isäni olivat tuossa joukossa. Ajoimme Äänekosken satamaan, jonne samaan aikaan saapui veteraanien onnikka. Harry oli järjestänyt risteilylle matkaevääksi pientä purtavaa ja pari koria Jaffaa ja pari koria keskiolut Olvia sekä samanlaisen satsin bussiin Viitasaarelta kotimatkaa varten. Harry toivotti Lotille ja veteraaneille hyvää ja turvallista matkaa. Veteraanien joukosta kuului painokas ääni, joka sanoi naapurilleen ”tuolla hövelillä miehellä on lapinmiehen elekhet”, niin kelläpä ei, Harry oli uskottu Lapinmies.

Olemme Mirja puolisoni kanssa olleet kiitollisia Marja-Leenalle ja Harrylle poikiemme Janin ja Mikon kannustamisesta opinnoissa, tehtävissä ja elämässä. Erityisesti heidän luontevasta ja jämäkästä ohjauksesta, kun nuorin poikamme Mikko oli kesän 1996 töissä Hirvaskankaan Shellillä. Työnteon filosofia lähtee pienestä ”Vie mennessäs, tuo tullessas” -sanonta pätee, kun sille tielle ohjataan kannustaen – kiitos Marja-Leena ja Harry.

Harrylle lähellä tuotettu ruoka oli itsestään selvyys jo aikoja ennen kuin siitä puhuttiin, hänen aktiivinen ote ja sen kannustavuus Maakunnan Maut hankeen toteutumiseen oli merkittävä. Hänen tiiviit ja aktiiviset yhteydet Hotelli- ja Ravintolayrittäjiin maakunnassa olivat luottamukselliset. Se suuresti auttoi Maakunnan Makujen ja Keski-Suomi à la Carten toteutumista yhteistyössä keittiömestareiden ja Jyväskylän Hotelli- ja ravintolaoppilaitoksen kanssa. Harry mainitsi, että kyseinen hanke ei ollut pelkkä hanke, vaan sen konkreettisuus ilmenee monipuolisena kirjana ja menuina. Harryn sanoma nuoremmille oli selvä: meidän maakunnan raaka-aineet ja ruokalajit ovat omaa ja aitoa gastronomiaa parhaimmillaan.

Yhteinen teos Muistoja Kotiliedeltä-kirja tuli painosta 2002. Vuosikerta 1947 on eriomainen, niinpä me 1947 syntyneet Saara, Harry ja Martti kaivoimme muistoista reseptejä ja teimme yhteisen retken 50-luvun lapsuuteemme. Kirja, josta tuli jopa oppikirja Turun ammattiopiston perusopetukseen, koska reseptit olivat täsmällisiä ja onnistuvia ohjeittensa mukaan. Kirjaa tehdessä meillä oli hauskaa, vaikka olimme Harryn kanssa varmoja reseptien toimivuudesta, niin kuitenkin Saara opetti meille oikeinkirjoitusta, joskus jopa hillityn komentavasti.

Huomattavasti aikaisemmin ennen kirjaa saimme juhlistaa Saaran 50-vuotisjuhlaa. Harry sai idean, että tehdään lahjaksi sellaisen ruokalaji mitä ei vielä ollut keksitty. Tuohon aikaa ravintoloissa oli meneillään trendi, oli torneja ja kaikenlaisia härpäkkeitä lautasilla, joista me vanhat parrat ei paljon perustettu. Älynväläys Harrylta, tehdään ”Muikkuhimmeli”. Yhteistuumin Harryn johdolla valmistimme himmelin, sen jalustana toimi reikäkauha, jonka varsi taitettiin siten, että himmeli saattoi roikkua kauhan kahvasta. Saara sai Harryn ojentamana Maailman ensimmäisen Muikkuhimmelin ja rihvelitaulun, johon liidulla oli kirjoitettu resepti. ”Otetaan kilo tönkkösuolattuja muikkuja ja valmistetaan himmeli”. Tuossa kaikessa yhdistyy Harryn luovuus ja älykään naseva huumori.

Saara Kotamäki ja Harry Lilienkampf juhlatuulella.

Elokuussa 2004 oli Baltian ja NKF:n keittiömestareiden tapaaminen Viron Narvassa. Kahdeksan maan keittiömestareiden kokoontumisen kohokohta, jossa jokainen maa valmisti tarjolle kotimaansa antimia noutopöydästä. Noutopöydän tuotto käytettiin Narvan kaupungin nuorisotyön hyväksi. Ja jälleen kerran Harry oli siellä vaikuttavana hahmona järjestelytoimissa.

Harryn ja Marja-Leenan ystävyys ja vieraanvaraisuus on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Olimme sopineet, että meidän ollessa syyslomalla Sodankylässä tulisimme Kittilän Hirvasniemelle vierailulle äitini mukana. Äitini oli edellisenä vuona jäänyt leskeksi. Harrylla oli sosiaalista silmää ojentaa kättä ja lohduttaa surevaa sanattomasti.

Melkein tarkalleen viisi vuotta sitten syyskuun 17 päivä juhlistimme Sodankylän Seurakuntatalolla äitini 90-vuotispäivää. Kaukana lapissa juhlaväen mukana olivat myös Harry ja Marja-Leena. Äitini oli hyvin otettu Äänekosken ystävistä. Juhlatilaisuudessa nautittiin poronlihakeitosta, kampanisuista ja juustokahveista. Harry piti kiitospuheen seurakunnan keittiöhenkilökunnalle.

Naapuripöydässä istui veteraaneja, toinen kysyy?  kuka se tuo poronlihakeitosta tykkäävä on, johon toinen vastaa no ekkö sie muista sehän on Lapin väärti, joka hommas evhät, limut ja kaljat laivhan ja linjavaunhun Äänekoskella. No niinpä, herketti senthän, no onhan siitä aikaa.

Harry oli aktiivinen keittiömestari heti jäsenyyden alkulähteiltä Helsingistä alkaen, hänelle myönnettiin Cordon Bleu käädyt 1974. Vuodesta 1987 alkaen Keski-Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtaja aina vuoteen 1996. Vuodesta 1997 alkaen hän oli Keski-Suomen Keittiömestareiden kunniapuheenjohtaja. Harrylle myönnettiin Kultainen Cordon Bleu 1992 ja 1993 NKF:n eli Pohjoismaiden Keittiömestarien Liiton Cordon Rouge. Maakunnan Maut käädyt vuonna 2000.

Harry oli myös aktiivisena kannattajajäsenenä Suomen Hotelli- ja Ravintolamuseon toiminnassa, sekä Juustoseurassa ja Hotelli- ja ravintola-alan yrittäjäjärjestössä.

Ammattiveljet ja ystävät, Harry ja Martti.

Harry toimi Chaine des Rôtisseurs – järjestössä vuodesta 1979 alkaen arvolla Chef Rôtisseur ja neljänkymmen aktiivivuoden rupeaman ansioista arvolla Maître Rôtisseur Honoraire Grand Commandeur. Kuollessaan hän oli Jyväskylän Voutikunnan virkaiältään vanhin jäsen.

Harry Lilienkampf siunattiin Sumiaisten kirkossa 20.9.2019.

Teksti: Keittiömestari Martti Lehtinen

Kuvat: Martti Lehtinen, Jaana Mononen ja Keski-Suomen Keittiömestarit ry.